Eilen tuntien jälkeen kävin FF:n keskustassa. Se nyt on aika pian tarksitettu, ei nyt mitentään vastenmielinenkää, mutta ei mitään erityistä. Katselin mitä ja millaista tavaraa myyvät ihmisille. Ei taaskaan mitään ihmeellistä. Saksalaisen vaate alennuksetkin ovat vain pariakymmentä prosenttiä, vaikka ilmoitetaan, että nyt kaikki ulos. Italiassa "tutto fuori" sentään merkitsee vähintään 50 prosentin alennusta.

Raitiovaunupysäkiltä löysin Sud Deutsche Zeitungin viikkoliitteen, otin sen iltahuvikseni. Olen kai jotakin oppinut: Luin siitä kaksi juttua, jotka oli tehty kömpelöllä kysymys-vastaus juornalismilla. Olin hämmästtynyt, ymmärsin nimittäin osapuilleen kaiken yhden ikivanhan homoparin elämästä ja saksalaisten sotilaiden Afganistan kokemuksista.

Aamulla sitten pari vähemmän voitokasta tuntia saksan verbien parissa. Kun Lähin kaupungille, kävelin lähiömme "torille" asti. Otin kojusta kroisantin ja kahvin. Siinä juodessani huomasin jälleen omenalviini kojun. Päätin antaa litkulle vielä toisen mahdolisuuden. No, kolmatta ei tule, mutta näin siinä myös hessenin tosimiesten aamiaisen: joku ihme pulla, joka halkaistaan, siihen pari bratwurstia ja sinappia. Tämän Firtz sitten huuhtelee omenalitkulla alas. Ilmeisesti jopa kurkkusalaatti olisi liikaa vihannesta tuossa gourmeessa.

Päätin vielä puolitoista tuntia tankata Instituutin kirjastossa ja sitten lähteä vähän turisteilemaan. Michicanin poika oli myös ahkeroimassa.

Mikään vaunu ei Sudbahnhofilta aja suoraan Mainziin, joten piti ensin ajaa pääasemalle. Se on aika mahtava laitos, tuollaista vanhaa mallistoa. En hypännyt suoraan Mainzin junaan, vaan tutkimin paikkaa. Yhtäkkiä alkoi kuulua aivan hillitön meteli. Ensin luuli, että joku super-juna tuli paikalle, mutta tämä oli väärä tulkinta. Paikalle oli nimittäin saapunut junalastillinen jalkapallofaneja [?]. Huuto oli valtava. Ihan selvää regressiota, lauma käyttäytyi kuin pikkukakara akustiseti kiinnostavassa tilassa, eli huutaa ja kokeilee, miten hienosti se kaikaa. No kaikuu se huenosti tuollaisesta aseman lasiholvista. Tämä sama saattue vielä tuli samaan paikallisjunaan, FF:n stadin kun sitten oli tämän Mainzin junan reitillä. No, sinne sitten häipyivät.

Olin tyhmä jättänyt Lonely Planettini kämpille. Turistin on outo olo, jos sitä ei aina välillä voi lehteillä. Ei M nyt niin suuri paikka ole, etteikö siellä ilman karttaa selviäisi.

Mukava paikka. Kaiken toiminnan keskuksena on tietnekin tuo Dom, joka viettää vaatimatont 1000-vuotisjuhlaansa. Kaikkehan tuo kirkko on kokenut, mutta ajat ovat paikassa hyvässä sovussa. Kai tämä joku paavin kirkon tärkeä pohjoinen etappi on ollut, kirkon massiivisuus on ainakin sitä luokkaa. Sulassa sovussa karun romanistiikan kanssa on kaunis sarja pohjoista barokkia olevia hautamonumentteja. Lisäksi tarjolla on myös aivan erinomaisen hieno pieni museo, ilmeisesti juuri tätä jubleerausta varten vasta kohennettu. Hienoin Golgata-ryhmä koskaan, figuurit luonnoiista kokoa naturalismi sitä mukaa myös.

Kuulu kirkko oli turisteilun pääkohde. Sen jälkeen piti päästä syömään. Menin yhteen paikkaan ja ajattelin ottaa makakkara annoksen. Olin jo ottamassa, kun listalla huomasin parsaerikoiset. Pakkohan niitä oli kokeilla. Siis parassa "mit Kattenschinken" ja uusia perunoita. Annoksessa parsa oli mehevää ja juuri sopivan kypsää. Prima! Kinkku ei ollut aikanaan kissasta, vaan oikein erinomaista. Sen sijaan vaikea käsittää, miten saksalainen sitten osaa keittää uudet perunat oikeaoppisiksi kumiperunoiksi. No, voiton puoelle jäätiin ja siitä sitten vielä Reihnin rantaa. Siellä oli joku pien/omakustantajien suurtapahtuma. No, kyllähän nuo teltat läpikäveli, mutta onneksi ei mitään ostettavaa ollut.

Sen jälkeen siten vain olut kirkon torilla ja kohti FF:ää.