20. toukokuuta 2009

Eilen pääsin jopa tämän paikan keskustaan asti. Ilalla oli tuollainen risteily. Ei nyt ole kovin persoonallisesti sanottu, että paikka on julman suuri, siis tuollainen suurkaupungin keskusta, jossa sitten pari vanhaa korttelia. Ne vanhat ovat vähän samalla tavalla alakuloisia, markkinahumusta ja kaljaterasseista huolimatta, kuin Saksan maalla usein. Sota jätti jälkeensä sorakasoja ja parhaat palat vanhasta rakennettiin uudelleen. Jälkihän toki on sitä uusvanhaa, joka kertoo enemmän Saksan jälleenrakennuksen kuin keskiajan historiasta.

Risteily oli vanhalle ihmiselle vähän liian myöhäinen. Mieltä painoivat tekemättömät läksyt. Idea oli kuitenkin näyttää tätä uutta ja mahtavaa Frankfurttia öiseen aikaan. Täällä kun on tuollainen pilvenpiirtäjien rykelmä ja niitä sitten hienosti illalla valaistaan. No joo, ovathan ne näyttäviä. Vähän noiden valopylväiden mahteievaan loistoon tuo varjoa tieto siitä, että juuri nuo samat pankit ovat nyt sitten kovasti vaatimassa ja anomassa julksia rahoja toimintansa ja koko Euroopan talouden pelastamiseksi. Mutta Main-virtaa siinä siis ajeltiin.

Matkajouokon kommunikaatio on todella hilpeää. Harvassa ovat kurssilaiset, jotka edes miten kuten kieltä osaavat. Kunnia-asia on kuitenkin olla puhumatta engalntia. Kommunikaatio on sitten vähän satunnaista, mutta kun aikansa sohitaan, niin joku ajatus menee maaliinkin. Ja oppiihan sitä: Mistäpä muuten tietäisin, että Taiwanilla on hinkua lähettää ihmisiä Saksaan opiskelemaan tekniikkaa. Ja mistähän syystä? Tietenkin siksi, että autoteollisuus on Taiwanilla tulevaisuuden ala, ja missä sitä autotekniikkaa niin opiskellaan kuin Saksassa. Viisastuin myös tiedolla, että Taiwanilla puhutaan omaa kieltä, jota manner Kiinassa ymmärretään vain vähän. Kaikkia puhuvat käytännössä kahta kieltä, mutta kirjoittaminen käy vain kiinaksi. Kielitaitomme loppui siihen, kun yritin kysyä, johtuuko kirjoittamattomuus kirjakielen olemattomuudesta vain mantereisesta yhdenmukaistamispolitiikasta.

Tätä kaupunginosaa muuten sanoin jollakin tavalla viihtyisäksi. Kun selasin matka-auktoriteettiäni, Lonely Planettia, sieltähän löytyi maininta, jossa paikan mukavauudesta mainitaan. Jollakin tavalla tämä muistuutta Tukholman Söderiä.

Tänään en osallistunut lounasporukan saksan harjoituksiin vaan käväisin tuolla keskustan puolella. Onnistuin saamaan sen ooppera lipun, eli sunnuntai-iltana sitten on luvassa koko rahalla neljä ja puolituntia suoraa huutoa.