19. toukokuuta 2009

Kun homma on mennyt ns. käsille, konsulttikielellä sanotaan, että siinä on haastetta. Haastetta on: epäsäännöllisten verbien perfektit (tuntuu muuten, ettei niitä arkikäytössä muita olekaan), perpositiot (mikä laitetaan? vuoristoa? merta? koulua?, järjestetäänkö akkusatiivillä vai datiivilla? jne.), eikä vielä tämän edemmäksi kieliopissa ole edes päästy.

Tänä iltana olisi ohjelmistossa laiva-ajelu tuolla joella. Pitää nyt osallistua vähintäin sen takia, että kun kuuluu hintaan. En viitisi edes tuonne majapaikkaan lähteä, kun tässä on hommaa niin kosolti. Yritän mennä ostamaan sunnuntai-illaksi lippua Lohengrinin esitykseen. Sunnuntai on ainoa, mahdollisuus koska tuo megalomania pitää aloittaa jo viideltä, ja sitä sitten kestää yhdeksään asti. Mahdottomuus tulee siitä, että tämä opetus kestää aina puoli kuuteen. Ja sitten tässä pitäisi vielä tehdä huomiset kotiläksytkin.

Asian hyvä puoli on kiistatta, että ryhmän taso on aika homogeeninen. Jenkkipoika hallitsee kieliopin selvästi parhaiten. Tämä aamuna opettaja tätä läksytti kuitenkin häntä ääntämyksestä; täydellinenkään kielioppi ei auta, jos puhe tulee ulos niin tanakalla keskilännen jenkillä, että siitä ei tolkkua saa. 

Ei siinä enää mitään uutista ole, mutta on tämä maailman pienentyminen täällä hyvin konkreettista. Tuolla minunkin asuma-alueella lehtikispassa on venäläisiä ja herra-ties-minkä-muun-kielisiä lehtiä saatavilla. Turkkilaiset ruokakaupan pitäjät näyttävät vähän niin kuin jo omaan väkeen kuuluvilta.

Eilen oli hyvä päivä muuoinkin, löysin TV:stä kaikki kanavat. Aluksi luulin, että siinä oli vain yksi, josta tuntui jatkuvasti tulevan jonkilaista mammuttidokumenttia. Kun noita kanavia selaa, niin huomaa, että tuota maailmansotaa täällä kyllä käydään edelleen. Aina on jokin fiktio tai dokumentti asiasta menossa.

Siis ihan totta: En ole vielä päässyt kaupungin keskustaan. Olen täällä joen eteläpuolella. Ei tämä siis ole mitään ihmeellistä paikkaa, ei ainakaan mitään pittoreskia turistialuetta. Siltikin vähän ihmettelee, kuinka puistikkoiseksi kaupunki on rakennettu / jätetty.

Tässä ihan pelipaikkamme edessä on tori, jossa myydän kaikenlaista syötävää. Aamaulla arvelin siitä jotakin einestä löytäväni. Pidin selvänä, että siitä joku kahviteltta löytyy, tuonta leipureiden kojujen liepeilta. Teltta kyllä löytyi, mutta siellä oli tarjolla vain viinejä. Koska ei nyt ihan aamutuimaan sitä, meni sisään asemalle ja siellä otin riistohintaisen kahvikupin.