Olen löytänyt hyvän kieliharjoituksen: Aamulla TV.ssä on kanava, jossa ripiitillä tulee uutisia. Kyllä siitä aina neljännellä kerralla vähän enemmän ymmärtää kuin ensimmäisellä. Tänä aamuna pääuutisena oli jonkin etsityn suurrikollisen kiinnisaanti Hampurissa. Pankista siinä oli kysymys, mutta kotavan kesti, että sain selville oliko kysessää pankkiryöstäjä vai talousrikollenen [ero?]. No, kyllä se Saksan historian tehokkain pyssyjä käyttävä pankkirosvo oli.

TV:ssä on muuten hauskaa se, että valikossa on kaikkien Saksan alueiden TV:t. Erityisen hauskaa on se, että Baijerin TV:m säätieto tulee aina räväkän paikallisen torvihumpan säestyksellä.

Saksalainen juornalismi printtimediassa on vähäsen outoa. Täällä lehdissä on kahdenlaisia juttuja: Kökkköjuornalismia edustavia kysymys-vastaus- haastatteluja tai sitten mahdottoman pitkiä toimittajan monologeja. Noita edellisiä on toki verraten helppoa seura vajavaisellakin kielitaidoilla, sen sijaa jälkimmäiset ovat ja hankalampaa kauraa.

En nyt väitä, että muualla kaikki on paremmin, mutta jotakin suomalaisen printtimedian tasoon kohdistuvasta narinasta täällä ymmärrän, vaikka en FAZ:ää kannesta kantaan joka päivä luekaan. Ensinnäkin lehtien ulkoasu täällä on hyvin konservatiivinen. Meillä "uudistusten" jäljiltä lehti toisensa jälkeen muistuttaa ulkoasultaan apteekin ilmaisjakelulehteä, paljon kuvia, vähän tekstiä, veikeää taittoa jne. Täällä jostakin syystä tullaan toimeen vähän toisin eväin. Ja toiseksi, täällä kyllä tuota kaikkea kannanottoa ja artikkelimuotoista resoneetausta on taatusti paljon enemmän kuin meillä. Koska businesta tuo lehden teko täälläkin on, niin kai noitakin juttuja joku sitten lukeee.

Talon tapojen mukaisesti opetus jatkui viime minuutille. Eli teemana oli kieliopillinen tulkinta, jossa saksalainen näkee lauseessa kaksi objektia: Minä lähetin ystävälleni kirja. Siis sekä kirja että ystävä ovat tässä tulkinnassa objekteja ja henkilö tulee datiiviin ja esine tai asia akkusatiiviin. Arvotaan sitten siihen vielä oike possessiivipronomini, niin hauskaa on.

Mutta hyvillä mielin täältä lähtee, luulen, että tuohon Meksikon kaveriin yhteyttä tulee pidettyä vastakin.

Turisteilua ei tässä paljoa ole ehtinyt, mutta ei kai tämä Hessen nyt ihan tyhjä paikka senjkään suhteen ole. Aikansa kun tätä kaupunkia katselee, ei se enää niin mahdottomalta näytä. Tai siis niin, että silmä oppii näkemää jotakin kiinnostavaa myös tuossa ankeassa tosiseikassa, että kaikki täällä on sodan jälkeen uudelleen jouduttu rakentamaan. Eli siis on tuonkin ajan rakentamisessa oma kiinnostavuutensa. Mutta tämän rakennetun ympäristön kannalta tuo käynti yliopistokampuksella oli ehdottomasti parasta.

Ja kurssin päätteeksi saimme tietenkin diplomit. Saksassa on sentää oikea mieninki: muiden papereissa luki Herr tai Frau se ja se, mutta minä olin sentään Herr Prof.!